Ajatuksia kehittymisestä kamppailu-urheilijana

Tämä on House of Rumblen ensimmäinen blogikirjoitus.

Ajattelin kirjoittaa täällä jatkossa omia ajatuksiani kamppailu-urheilusta, valmentamisesta ja asioista, joita olen vuosien aikana oppinut urheilijoiden kanssa työskentelystä. En ajattele, että minulla olisi kaikkiin asioihin oikeita vastauksia. Kamppailu urheilussa oppii koko ajan itsekin uutta.

Vuosien aikana olen kuitenkin nähnyt paljon erilaisia urheilijoita. Olen nähnyt lahjakkaita urheilijoita, joista ei lopulta tullut niin hyviä kuin olisi voinut tulla. Olen nähnyt urheilijoita, jotka eivät aluksi näyttäneet erityisen lahjakkailta, mutta jotka menivät vuosien aikana todella paljon eteenpäin. Olen nähnyt myös urheilijoita, jotka harjoittelivat paljon, mutta joiden kehitys ei vastannut harjoitteluun käytettyä aikaa.

Kun näitä asioita seuraa tarpeeksi pitkään, alkaa huomata tiettyjä asioita, jotka toistuvat. Tässä muutama asia, joita itse pidän tärkeinä, jos haluat nähdä, kuinka hyväksi kamppailu-urheilijaksi voit kehittyä.

Kaikki alkaa siitä, että uskot mahdollisuuksiisi

Minusta tärkein asia on lopulta aika yksinkertainen. Sinun täytyy uskoa siihen, että voit kehittyä. Ja sinun täytyy uskoa siihen, että voit pärjätä. Jos tätä uskoa ei ole, kaikki muuttuu heti vaikeammaksi. Kamppailu-urheilussa tulee väistämättä huonoja harjoituksia, epäonnistumisia ja tappioita. Tulee vastustajia, jotka ovat parempia. Tulee harjoituskausia, jolloin tuntuu, ettei kehitystä tapahdu ollenkaan. Silloin pitää pystyä jatkamaan tekemistä.

Olen vuosien aikana nähnyt urheilijoita, jotka ovat epäilleet omia mahdollisuuksiaan ensimmäisten tappioiden tai vaikeiden harjoituskausien jälkeen. Olen nähnyt myös niitä, jotka ovat jatkaneet. Usein juuri siinä vaiheessa alkaa syntyä ero urheilijoiden välille.

Kukaan ei pysty uransa alussa tietämään, kuinka hyväksi voi lopulta tulla. Siksi itselleen pitää antaa mahdollisuus nähdä se.

Millä fokuksella sinä harjoittelet?

Tällä on mielestäni todella suuri merkitys. Jokaisen harjoituksen voi tehdä 50 prosentin keskittymisellä. Voi olla paikalla, tehdä harjoitteet ja lähteä kotiin. Mutta jos harjoittelet jatkuvasti 50 prosentin fokuksella, et voi odottaa saavasi 100 prosentin tuloksia.

Olen nähnyt urheilijoita, jotka harjoittelevat lähes joka päivä, mutta joiden kehitys ei vastaa harjoittelun määrää. Usein ongelma ei ole harjoittelun määrässä. Ongelma on siinä, mitä harjoituksissa tapahtuu. Kun olet harjoituksissa, keskity siihen, mitä teet. Kuuntele ohjeet. Yritä tehdä perusasiat mahdollisimman hyvin. Jos valmentaja korjaa samaa asiaa viikosta toiseen, tee jotain sen eteen, ettei hänen tarvitse korjata sitä enää kuukauden päästä.

Kehittyminen ei tarkoita sitä, että pitäisi koko ajan opetella uusia ja hienoja tekniikoita. Minusta parhaat ottelijat ovat yleensä todella hyviä perusasioissa. Liikkumisessa. Tasapainossa. Asennossa. Puolustamisessa. Tekniikoiden palauttamisessa. Niitä asioita tehdään harjoituksissa tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Siitä rakennetaan pohja, jonka päälle kaikki muu voidaan myöhemmin rakentaa.

Harjoituksissa annetaan ärsyke. Kehitys tapahtuu sen jälkeen.

Tämä on asia, jonka moni urheilija unohtaa. Harjoituksissa annetaan keholle harjoitusärsyke. Sen jälkeen pitäisi palautua, jotta kehitystä tapahtuu. Moni tekee ensimmäisen osan hyvin ja laiminlyö toisen. Harjoituksissa tehdään töitä tavoitteellisesti, mutta syödään miten sattuu. Nukutaan liian vähän. Ei juoda riittävästi vettä. Viikonloppuisin juhlitaan ja maanantaina ihmetellään, miksi harjoituksissa ei kulje. Jos haluat oikeasti nähdä, kuinka hyväksi voit kehittyä, jossain vaiheessa täytyy hyväksyä, että menestyminen vaatii omistautumista. Mitä korkeammalle tavoittelet, sitä enemmän urheilu vaikuttaa myös salin ulkopuolella tehtäviin valintoihin. En tarkoita, että elämän pitäisi olla täydellistä. Mutta jos harjoittelet tavoitteellisesti kaksi tuntia päivässä ja teet loput 22 tuntia jatkuvasti asioita, jotka heikentävät palautumistasi, ei yhtälö yksinkertaisesti toimi.

Kuuntele valmentajiasi – mutta ole utelias

Valmentajat ovat yleensä valmentajia syystä. Heillä on kokemusta asioista, joita urheilija ei välttämättä vielä ole ehtinyt kokemaan. Olen nähnyt vuosien aikana monta urheilijaa, jotka haluavat tehdä asiat omalla tavallaan. Harjoitellaan omien suunnitelmien mukaan. Tehdään vain niitä harjoituksia, joista itse pidetään. Kuunnellaan neuvoja silloin, kun ne sopivat omaan ajatteluun. Harvoin näistä urheilijoista tulee niin hyviä kuin heistä olisi voinut tulla. Mutta en myöskään ajattele, että valmentajaa pitäisi seurata sokeasti. Ole utelias. Kysy kysymyksiä. Halua ymmärtää, miksi jotain tehdään. Hyvän valmentajan pitää pystyä perustelemaan valintansa. Jos ei pysty, silloin kannattaa miettiä, oletko oikeassa paikassa.

Hanki kokemuksia

Oma sali ja oma valmentaja muodostavat urheilijan kehityksen perustan. Mutta välillä kannattaa lähteä pois omalta salilta. Käy leireillä. Vieraile muilla saleilla. Harjoittele erilaisten ottelijoiden kanssa. Kuuntele muita valmentajia ja ole avoin erilaisille tavoille tehdä asioita. Uudet ympäristöt ja harjoituskaverit tuovat vastaan uusia ongelmia ja uusia näkökulmia. Kaikkea näkemääsi ei tarvitse kopioida suoraan omaan tekemiseesi. Pohdi oppimaasi ja keskustele havainnoistasi oman valmentajasi kanssa. Voisiko niissä olla jotain, mistä olisi hyötyä sinun kehittymisellesi? Voisiko jotain niistä kokeilla harjoituksissa tai ottaa osaksi omaa tekemistä? Hyvä valmentaja ei ajattele tietävänsä kaikesta kaikkea. Myös valmentajan pitää olla valmis oppimaan, kehittymään ja tarkastelemaan omaa tekemistään. Parhaimmillaan uudet kokemukset kehittävät sekä urheilijaa että valmentajaa.

Ottele

Jos haluat kehittyä hyväksi ottelijaksi, sinun täytyy otella. Tämän voisi sanoa aika yksinkertaisesti. Ottelemaan oppii ottelemalla. Harjoituksissa voidaan rakentaa tekniikkaa, kuntoa, taktiikkaa ja itseluottamusta. Mutta mikään harjoitus ei täysin vastaa oikeaa ottelua. Ottelussa opit itsestäsi asioita, joita harjoituksissa ei välttämättä koskaan tule vastaan. Miten toimit paineen alla? Pystytkö tekemään niitä asioita, joita olet harjoitellut? Miten toimit silloin, kun vastustaja yllättää sinut? Entä silloin, kun väsyt? Välillä tulee voittoja. Välillä tulee tappioita. Se kuuluu tähän hommaan. Olen aina ajatellut, että yksittäistä ottelutulosta tärkeämpää on se, mihin suuntaan urheilija on menossa. Jos olet vuoden päästä parempi ottelija kuin tänään, silloin ollaan oikealla tiellä.

Treenaa tavoitteellisesti, mutta älä treenaa tyhmästi

Kilpaurheilu vaatii tavoitteellista harjoittelua. Mutta siinä on iso ero, harjoitteletko tavoitteellisesti vai harjoitteletko tyhmästi. Jokaisen sparrin ei tarvitse olla sota. On turhaa loukkaantua harjoituksissa siksi, että jokaiselle harjoituskaverille pitää todistaa, kuka on salin kovin tyyppi. Pahimmillaan loukkaantuminen vie sinut kuukausiksi pois harjoittelusta. Kaikki se aika on pois sinun kehityksestäsi. Myös harjoituskavereista pitää pitää huolta. Jos vedät jokaisen sparrin täysillä, kohta kukaan ei halua harjoitella sinun kanssasi. Sekin on pois sinun kehityksestäsi. Hyvä urheilija ymmärtää harjoituksen tarkoituksen. Joskus harjoitellaan kovalla intensiteetillä. Joskus opetellaan. Joskus kehitetään kuntoa. Joskus keskitytään yhteen pieneen yksityiskohtaan. Kaikkia harjoituksia ei tarvitse voittaa. Harjoituksissa pitää kehittyä.

Opiskele lajia

Nykyään tämä on helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Tietoa on saatavilla valtavasti. Voit seurata maailman parhaiden ottelijoiden harjoittelua ja otteluita lähes milloin tahansa. Käytä sitä hyväksesi. Katso otteluita ajatuksella. Mieti, miksi joku asia toimii. Miten hyvä ottelija rakentaa hyökkäyksensä? Miten hän liikkuu? Miten hän puolustaa? Mitä hän tekee tilanteissa, joissa sinulla itselläsi on ongelmia? Poimi hyviä asioita. Varasta niitä omaan tekemiseesi. Kokeile harjoituksissa. Jos joku toimii sinun pelissäsi, pidä se mukana. Jatkuvassa oppimisessa hienoa on se, ettei kehityksen tarvitse olla valtavaa joka viikko. Yksi pieni asia viikossa ei kuulosta paljolta. Mutta vuodessa niitä on yli 50. Viidessä vuodessa yli 250. Siinä ajassa urheilija voi muuttua täysin erilaiseksi ottelijaksi.

Muista, että urheilijana olet esimerkki muille

Viimeinen asia ei liity suoraan harjoitteluun. Silti pidän sitä tärkeänä. Urheilijat ovat aina jollain tavalla esimerkkejä muille. Erityisesti nuoret seuraavat kilpailijoita. Siksi sillä on merkitystä, kuinka käyttäydyt salilla, kilpailuissa, sosiaalisessa mediassa ja niiden ulkopuolella. Kunnioita vastustajiasi. Pidä huolta harjoituskavereistasi. Kohtele ihmisiä hyvin. Edusta omaa saliasi ja lajiasi tavalla, josta voit olla ylpeä. Jokainen urheilija rakentaa samalla omaa mainettaan. Sillä voi myöhemmin olla yllättävän suuri merkitys. Millaisia yhteistyökumppaneita saat. Millaisia mahdollisuuksia sinulle tarjotaan. Millaisia ihmisiä haluaa tulla mukaan tukemaan uraasi. Ja jonain päivänä urheilu-ura päättyy. Silloin sillä, miten olet kohdellut ihmisiä ja millaisen maineen olet vuosien aikana rakentanut, voi olla paljon suurempi merkitys kuin urheilu-uran aikana ymmärrät.

Lopuksi

Kun olen seurannut urheilijoiden kehitystä vuosien ajan, yksi asia on tullut minulle koko ajan selvemmäksi. Kehittyminen ei yleensä ratkea siihen, kuka harjoittelee yksittäisenä päivänä kaikkein eniten tai suurimmalla intensiteetillä. Se ratkeaa siihen, kuka pystyy tekemään riittävän pitkään oikeita asioita. Harjoittele hyvällä fokuksella. Pidä huolta palautumisesta. Kuuntele valmentajiasi, mutta ole myös utelias ja kysy kysymyksiä. Hanki kokemuksia. Ottele, jos haluat kehittyä ottelijaksi. Opiskele lajia. Treenaa tavoitteellisesti, mutta treenaa fiksusti. Ja pidä huolta ihmisistä ympärilläsi. Kukaan ei pysty urasi alussa kertomaan, kuinka hyväksi voit kehittyä. Ainoa tapa saada se selville on jatkaa tekemistä riittävän pitkään. Anna itsellesi mahdollisuus nähdä, kuinka hyväksi voit tulla.